+358465388101Markkinoilla on huumeiden pikaseuloja ja huumetestejä monenlaisia. Huumetestejä tehdään Suomessa laajasti yksityishenkilöillä, sekä työpaikoilla. Käsittelemme tässä artikkelissa mitä huumeita voidaan testata ja tutkia.
Huumeiden ja lääkeaineiden pikatestit
Pikatestejä on markkinoilla erilaisia ja ne ovat nykyään tarkkuudeltaan lähes laboratorio laatua. Pikatesteissä kuitenkin selviää vain huumausaineen olemassaolo, eli jos halutaan tietää sen pitoisuus, se tulee määrittää laboratoriotesteillä. Kuinka pitkältä ajalta aine voidaan havaita, riippuu mm. testistä, huumausaineesta, sen käyttöajasta ja henkilöstä. Tyypilliset pikatestit testaavat amfetamiinia, kannabista ja heroiinia. Näitä ja muita huumejämiä voidaan testata lähes mistä vain, kuten hius-, virtsa-, sylki-, hiki-, veri- ja pintanäytteistä. Suosituimpia testejä on virtsa- ja sylkitestit.
Mitä eroa on erilaisilla huumetestillä?
Virtsatesti; käytetään yleensä pikatestinä, jolla tarkistetaan onko henkilö käyttänyt huumeita äskettäin tai lähiaikoina. Näytteessä huumeet säilyvät noin puolesta vuorokaudesta jopa yli viikkoon saakka. Virtsatestiä voidaan käyttää kun halutaan esimerkiksi järjestää huumeseulat työpaikalla tai koulussa.
Sylkitesti; näyte otetaan kielen alta syljestä. Toteamisaika voi olla lyhempi ja sitä on jokseenkin vaikea manipuloida. Internetistä on kuitenkin mahdollista ostaa välineitä sylkitestin väärentämiseen. Poliisit käyttävät sylkitestiä liikennevalvonnassa.
Hikitesti ei ole tarkka, mutta sitä käytetään silti esim. lastensuojelussa ja pitkäaikaisseurannassa. Näyte kerätään hikilaastarilla, joka kerää hikeä ihosta. Testi on helppokäyttöinen ja vaikea väärentää, mutta se on kallis ja pilaantuu helposti.
Hiustesti; on testi jolla pisin toteamisaika (jopa 3kk). Näyte otetaan hiuksista tai jostain muusta kehon karvasta, jolloin se on mahdollista suorittaa myös kaljuillekin. Sen manipulointi on myös vaikeaa, mutta ei mahdotonta. Kemikaalit, kuten valkaisuaineet voivat heikentää tulosta. Lue lisää hiustestin manipuloinnista tästä artikkelista.
Veritesti on kaikista tarkin keino päihtymystilan tarkistamiseen. Sitä ei käytetä kovin usein, sillä se on kallis ja vaatii laboratorion erityislaitteistoa ja henkilöstöä.
Pintanäytetesti tarkoittaa kun etsitään huumausaineita ja niiden jäämiä esim. työpaikalta, koulusta tai kodista. Kyseessä voi olla vaikka tyhjä jauhepussi, epämääräisiä aineita tai vaikkapa yksittäinen pilleri. Testi on tarkka ja havaitsee hyvin pienetkin huumejämät.
Tyypilliset huumausaineet huumetesteissä
Yleisiä huumausaineita ovat yhdisteet joita on ollut maailman markkinoilla jo vuosikymmenten ajan. Näitä ovat mm. kannabis, kokaiini, amfetamiini ja sen johdokset sekä opioidit. Monissa huumetesteissä nämä aineet sisältyvät testipaneeliin. Markkinoilla on myös monia uusia synteettisesti valmistettuja johdoksia, joita ei perinteisillä pikatesteillä välttämättä löydetä.
Amfetamiini ja sen johdokset
Amfetamiini (piri) on synteettinen, stimulantteihin kuuluva huumausaine jota esiintyy tavallisimmin jauheena. Sitä yleisimmin käytetään suun kautta, nuuskaamalla tai pistämällä suonensisäisesti.
Amfetamiini vaikuttaa kiihdyttävästi aivoissa ja hermostossa, sekä lisää dopamiinin, eli mielihyvän välittäjäaineen toimintaa.
Amfetamiini on suomessa kannabiksen jälkeen toisiksi yleisin huumausaine ja arvioiden mukaan 2% Suomalaisesta väestöstä on joskus kokeillut aineen käyttöä.
Metamfetamiini on amfetamiineihin kuuluva stimulantti, jota esiintyy samoin jauheena ja käytetään kuten amfetamiinia. Metamfetamiini tuottaa voimakasta euforian tunnetta joka luo voimakkaan henkisen riippuvuuden aineen käyttöön.
Ekstaasi on sekä psykedeeleihin että stimulantteihin luokiteltu huume. Sitä esiintyy ekstaasiksi/essoiksi kutsutuissa tableteissa tai puhtaana synteettisenä kristallimaisena MDMA- jauheena. Ekstaasi tabletit on usein tehty pienien värikkäiden karkkien näköiseksi ja niiden MDMA-pitoisuus vaihtelee. Tabletteihin voidaan usein lisätä muita huumaavia aineita kuten amfetamiinia, metamfetamiinia, LSD:tä ja jopa tappavia aineita kuten fentanyyliä tai PCP:tä.
MDMA vaikuttaa aivoissa serotoniini- ja dopamiinivälittäjäaineiden toimintaan. MDMA:n vaikutukset vaihtelevat sen mukaan kuka ainetta käyttää, millaisessa ympäristössä ja kuinka paljon. Haluttuja vaikutuksia ovat euforian tunne, lisääntynyt empatiakyky, sosiaalisuus ja energisyys. Ekstaasia ja MDMA:ta käytetään usein ”bile huumeena” ja on valitettavan yleinen nuorten keskuudessa.
Perinteisissä virtsan huumetesteissä amfetamiini ja metamfetamiini voidaan havaita 3-9 vrk ajan ja MDMA/ekstaasi 1-3 vrk ajan.
Kokaiini ja kannabis
Kokaiini on stimulantteihin luokiteltu huumausaine jota valmistetaan eristämällä kokapensaan lehdistä. Kokaiinia esiintyy vaaleana pulverina, jota käytetään nenän kautta nuuskaamalla. Suonensisäistä käyttöäkin esiintyy vähäisissä määrin. Crack ja free-base ovat kokaiinin muotoja, joita käytetään polttamalla lasisesta piipusta.
Kokaiini vaikuittaa pääsääntöisesti kiihdyttävästi, piristävästi ja poistaa estoja, sekä lisää sosiaalisuutta ja nostaa mielialaa. Kokaiinin vaikutus on lyhytkestoinen verrattuna muihin yleisiin huumeisiin, yleensä 20-45 minuuttia. Poltetun crackin tai free-basen vaikutus on vielä lyhytkestoisempi, mutta vaikutukset voimakkaampia. Kokaiinin käyttöön liittyy usein verihyytymän, rytmihäiriön, sydänlihastulehduksen, aivohalvauksen ja kehon ylikuumenemisen riski. Nämä ovat yleensä seurauksia kokaiinin yliannostuksesta, johon voi liittyä myös hengitysteiden lamaantuminen. Muita yliannostuksen oireita ovat hallusinaatiot, paniikkikohtaukset ja vainoharhaisuus. Riskien todennäköisyys kasvaa suurempien annosten myötä ja epävarmuudesta myydyn kokaiinin puhtaudesta.
Kokaiini on virtsasta havaittavissa 1-2 vuorokauden ajan viimeisestä käytöstä.
Kannabis on hamppukasvi joka tunnetaan monilla eri nimillä joista marihuana on yleisimmin käytetty. Kannabis on kuivattua hamppukasvia (cannabis sativa), jota useimmiten nautitaan polttamalla, joskus myös höyryttämällä, syömällä tai juomalla. Kannabis on kaikista yleisimmin käytetty laiton päihdyttävä aine. Suomessa kannabiksen käyttö, myynti ja hallussapito on laitonta, mutta useissa maissa kannabiksen käyttö on laillistettu ja otettu lääkinnällisessä tarkoituksessa käyttöön.
Kannabiksen psykoaktiivisin aine THC sitoutuu kannabinoidireseptoreihin, joita sijaitsee sekä aivoissa että ääreishermostossa. Polttamalla tai höyryttämällä nautitun kannabiksen vaikutus alkaa välittömästi ja kestää muutamia tunteja. Syötynä vaikutus alkaa hitaammin ja kestää kauemmin. Kannabis varastoituu kehon rasvaan ja vapautuu sieltä hitaasti.
Kannabiksella voi olla sekä piristäviä että rauhoittavia vaikutuksia. Se voi lisätä aistien herkkyyttä, ajatuksen kulkua, sosiaalisuutta ja hyvän olon tunnetta, mutta voi myös aiheuttaa muistin heikkenemistä, ajan tajun häviämistä ja keskittymiskyvyn heikkenemistä. Yleistä on myös lisääntynyt ahdistus ja vainoharhaisuus. Se myös usein toimii ”porttihuumeena” joka johtaa muiden vaarallisempien ja vahvempien huumeiden käyttöön. Kannabis ei aiheuta fyysistä riippuvuutta, mutta voi aiheuttaa voimakkaankin psyykkisen riippuvuuden.
Kannabis varastoituu kehon rasvaan ja vapautuu sieltä hitaasti. Kannabis voi näkyä verikokeissa jopa 1-2 kuukautta, jos ainetta on käyttänyt runsaasti. Virtsasta kannabis on havaittavissa käytön määrästä riippuen 1-4 viikon ajan viimeisestä käytöstä. Hiuksen huumetestissä kannabis näkyy 3 kuukauden ajan.
Opioidit ja PCP
Opioidit ovat kehossa oleviin opioidireseptoreihin vaikuttavia yhdisteitä. Opioideja sisältäviä valmisteita käytetään kipulääkkeinä sekä huumausaineina. Opioidit voidaan jakaa eri ryhmiin: elimistön tuottamat opioidit kuten endorfiinit, oopium alkaloidit, oopiumunikosta valmistettavat kuten, morfiini ja kodeiini, puolisynteettiset kuten heroiini ja synteettiset kuten fentanyyli, metadoni ja petidiini. Opioideja käytetään useimmiten oraalisesti ja suonen sisäisesti.
Lääkinnällisesti opioidit ovat vahvimpia kipulääkkeitä, opiaatti lääkkeet usein tunnistaa punaisesta kolmiosta lääke pakkauksessa, kaikki kolmiolla merkatut lääkkeet eivät kuitenkaan ole opiaatteja. Päihdekäytössä opioidit ovat laittomia psykoaktiivisia huumausaineita ja opioidien väärinkäyttö ja eteenpäin myyminen ja välittäminen on laitonta. Opioidien psykologinen vaikutus on voimakas euforian tunne ja mahdollisten huolten katoaminen ja fyysisesti kivuntunteiden katoaminen, mitkä saavat ihmisen olon tuntumaan euforiseksi ja vaivattomaksi, minkä vuoksi osa ihmisistä kokee vaikutuksen myös piristäväksi, vaikka opioidien vaikutusmekanismi on erilainen kuin stimulanteilla. Opioidit voivat myös saada käyttäjän tuntemaan itsensä väsyneeksi ja yleisesti hitaaksi ja laiskaksi, joten kaiken kaikkiaan opioidien vaikutukset ovat hyvin yksilöllisiä, eivätkä kaikki koe edes mitään erityistä euforian tunnetta.
Oopiumalkaloideja, ovat esimerkiksi morfiini (dolcontin, depolan), kodeiini (Panacod, Ardinex, Altermol, CodesanComp) ja tebaiini. Puolisynteettisiin opioideihin kuuluu esimerkiksi dihydrokodeiini, heroiini, hydrokodoni, hydromorfoni (Palladon), nalbufiini (Nalpain), oksikodoni (OxaNest, OxyContin, OxyNorm), oksimorfoni ja buprenorfiini (Temgesic, Subutex, Suboxone, Vetergesic). Synteettisiä opioideja ovat esimerkiksi alfentaniili (Rapifen), etorfiini (Immobilon), etyylimorfiini (Indalgin, cocillana), fentanyyli, loperamidi, metadoni ja tramadol.
Opiaatit ovat virtsasta havaittavissa huumetestillä viimeisen käytön jälkeen noin 2-4 päivää. Verinäytteissä opioideja voidaan nähdä parin viikon ajalta. Hiuksen huumetestissä näkyy opioidien käyttö edellisen 3 kuukauden ajalta.
PCP, tunnettu myös enkelipölynä, on dissosiatiivinen päihde, jota on ennen käytetty suonensisäisenä anestesialääkkeenä. Voimakkaiden psykoaktiivisten vaikutusten myötä PCP:tä on käytetty myös päihteenä. PCP:tä esiintyy tabletteina tai siitä valmistettua jauhetta nuuskataan tai poltetaan. PCP:tä on myös nesteenä, jota voidaan imeyttää muihin materiaaleihin ja polttaa. PCP:n vaikutus kestää muutaman tunnin jota seuraa lyhyt vieroitusvaihe, jolloin käyttäjä voi olla ärtyisä ja masentunut.
PCP:n vaikutukset vaihtelevat käyttäjäkohtaisesti. Sen psyykkisiä vaikutuksia ovat euforia, vaikeudet paikan- ja ajan tajunnassa, ajatusten sekavuus ja irrallisuuden tunne ympäristöstä ja omasta ruumiista. Fyysisiä vaikutuksia voivat olla kiputunnon väheneminen, koordinaation heikkeneminen, huimaus, kohonnut pintaverenkierto, hikoilu sekä silmien nykiminen. Myös itsetuhoisuutta ja etenkin väkivaltaisuutta on havaittu PCP:n käyttäjillä.
PCP voidaan havaita virtsasta noin 48 tunnin ajan viimeisestä käyttö hetkestä lähtien. Säännöllinen käyttö voi näkyä jopa viikon kuluttua viimeisestä käyttökerrasta. Hiusnäytteessä voidaan havaita PCP:n käyttö 3 kuukauden aikaikkunalla. Suomessa PCP on harvinainen päihde, eikä se ole enää myöskään muodissa.
Huumeseulonnat Suomessa
Tyypillinen huumeseula suoritetaan työpaikoilla ja työhontulotarkastuksessa. Testit suoritetaan useimmiten antamalla valvottu virtsanäyte työterveyshuollon toimipaikassa tai itse työpaikalla. Työpaikoilla tehdään jopa yli 100 000 huumetestiä vuodessa valtakunnallisesti. Eniten näitä tehdään terveydenhuollossa, valvontaan ja turvallisuuteen liittyvissä tehtävissä, energia-alalla ja kuljetusalalla. Noin 1-2 prosenttia näistä testeistä on positiivisia.
Yksikin positiivinen huumetesti voi olla merkittävä asia niin työpaikan, työntekijän tai yhteiskunnan kannalta. Sen vuoksi on erittäin tärkeää että näitä testejä suoritetaan mahdollisimman laajasti.