Eteisvärinän yleisyys kasvaa iän myötä, ja se on yksi yleisimmistä pitkäkestoisista rytmihäiriöistä. Vaikka eteisvärinä voi olla ajoittaista ja vaaratonta, pitkittyessään se voi vaatia tarkkaa seurantaa ja hoitoa vakavien komplikaatioiden ehkäisemiseksi.

Eteisvärinä on yleinen sydämen rytmihäiriö

Eteisvärinä voi aiheuttaa monenlaisia oireita, jotka vaikuttavat elämänlaatuun ja arkeen. Yleisimmät oireet ovat sydämentykytys, epäsäännöllinen tai nopea syke, sekä tunne siitä, että sydän ”muljahtelee” tai lyö epätavallisesti. Muita oireita ovat voimattomuus, huimaus, pyörtyminen, hengenahdistus ja joissakin tapauksissa rintakipu. Toisinaan eteisvärinä voi olla täysin oireeton ja todetaan sattumalta esimerkiksi terveystarkastuksen yhteydessä.

 

Mistä tiedän, onko rytmihäiriö eteisvärinää?

Diagnostiikka perustuu ensisijaisesti sydänsähkökäyrään (EKG), joka paljastaa sydämen rytmin epäsäännöllisyyden. Jos eteisvärinä on kohtauksittainen, sen toteaminen voi olla vaikeampaa, ja tällöin käytetään pitkäaikaisrekisteröintiä, kuten Holter-tutkimusta, joka seuraa sydämen toimintaa pidempään. Lisäksi laboratoriokokeet, kuten kilpirauhaskokeet ja elektrolyyttitasojen mittaus, voivat auttaa tunnistamaan altistavia tekijöitä. Joissakin tapauksissa sydämen ultraääni voi olla tarpeen rakenteellisten poikkeavuuksien selvittämiseksi.

Mikä on EKG?

Sydänsähkökäyrä eli (EKG) on yksi tärkeimmistä tutkimuksista, joita käytetään eteisvärinän diagnosoinnissa. EKG mittaa sydämen sähköistä toimintaa ja tuottaa graafisen käyrän, joka kuvastaa sydämen rytmiä ja toimintaa. Tämä tutkimus paljastaa epäsäännöllisyydet sydämen sähköisissä signaaleissa, jotka ovat tunnusomaisia eteisvärinälle. EKG-tutkimus tehdään asettamalla potilaan iholle pienet elektrodilevyt, jotka kiinnitetään yleensä rintaan, käsivarsiin ja nilkkoihin. Nämä elektrodit keräävät sydämen tuottamat sähköiset impulssit, jotka tallennetaan ja esitetään käyränä monitorissa tai paperitulosteena. Tutkimus on kivuton ja kestää yleensä vain muutaman minuutin.

Normaalissa EKG:ssä näkyy säännöllinen rytmi ja aaltojen jaksoittainen järjestys, joka kuvastaa sydämen normaalia toimintaa. Eteisvärinässä sen sijaan havaitaan epäsäännöllinen rytmi, jossa eteisten sähköiset impulssit eivät kulje normaalisti, ja kammiot supistuvat epätasaisesti. Tämä epäsäännöllisyys on diagnosoitavissa tarkastelemalla EKG-käyrän rakenteellisia poikkeavuuksia, kuten puuttuvia P-aaltoja ja epäsäännöllisiä R-R-välejä. Jos eteisvärinän epäillään olevan kohtauksittaista eikä sitä havaita lyhyessä EKG-rekisteröinnissä, voidaan käyttää pitkäaikaisrekisteröintiä, kuten 24–48 tunnin Holter-seurantaa tai tapahtumatallenninta. Näillä laitteilla voidaan seurata sydämen rytmiä pidemmän ajanjakson ajan, mikä parantaa mahdollisuutta havaita ajoittainen rytmihäiriö.

EKG on korvaamaton työkalu eteisvärinän diagnosoinnissa ja sen vakavuuden arvioinnissa. Sen avulla voidaan myös seurata hoidon vaikutusta ja sydämen toimintaa pitkällä aikavälillä.

 

Riskitekijät ja perinnöllisyys

Eteisvärinään altistavat useat tekijät, kuten ikä, sydämen rakenneviat (esim. läppäviat), korkea verenpaine, kilpirauhasen liikatoiminta ja päihteiden, kuten alkoholin ja huumeiden, käyttö. Myös pitkäaikainen stressi ja elimistön kuormitustilat, kuten infektiot, voivat laukaista eteisvärinän. Geneettiset tekijät ovat merkittävässä roolissa eteisvärinän kehittymisessä. Tutkimukset ovat osoittaneet, että lähisukulaisilla on kohonnut riski sairastua, ja tietyt geenivariantit, jotka vaikuttavat sydämen sähköiseen toimintaan, on yhdistetty sairauteen. Nämä havainnot korostavat perinnöllisyyden merkitystä ja tarjoavat uusia mahdollisuuksia riskien arviointiin ja ennaltaehkäisyyn.

Miten eteisvärinää hoidetaan?

Eteisvärinän hoidon tavoitteena on ensisijaisesti sydämen rytmin ja sykkeen hallinta sekä verihyytymien ehkäisy. Hoitovaihtoehtoihin kuuluvat lääkkeet, kuten sykettä hidastavat ja rytmiä tasapainottavat lääkkeet, sekä verenohennuslääkkeet, jotka vähentävät veritulppien riskiä. Jos lääkitys ei ole riittävä, voidaan harkita rytminkorjaushoitoa tai katetriablaatiota, jossa eteisvärinän aiheuttama epäsäännöllinen sähkötoiminta keskeytetään kohdistamalla lämpö- tai kylmäenergiaa sydämen ongelmakohtiin.

Elämäntapamuutokset, kuten alkoholin käytön vähentäminen, verenpaineen hallinta ja säännöllinen liikunta, voivat myös vähentää eteisvärinän esiintyvyyttä ja oireiden voimakkuutta.

Geenitestien mahdollisuudet eteisvärinän diagnostiikassa

Geneettinen testaus tarjoaa tulevaisuudessa uusia mahdollisuuksia eteisvärinän riskin arvioinnissa ja diagnoosissa. EasyDNA:n geenitestit voivat tunnistaa yksilön geneettiset alttiudet eteisvärinälle ja auttaa ymmärtämään, miten perinnöllisyys vaikuttaa sairauden kehittymiseen. Tämä tieto voi olla hyödyllinen erityisesti niille, joilla on suvussa esiintynyt eteisvärinää. Geenitestaus voi myös auttaa yksilöimään hoitomuotoja ja ennaltaehkäisemään sairauden etenemistä entistä tarkemmin. Geenitestien kehittyessä niiden rooli eteisvärinän diagnostiikassa ja hoidossa tulee todennäköisesti kasvamaan, mahdollistaen yksilöllisemmän lähestymistavan ja parempia hoitotuloksia.