Mikä aiheuttaa migreeniä?

Migreenin tarkkaa syntymekanismia ei täysin tunneta, mutta sen uskotaan liittyvän hermosolujen ja verisuonten toiminnan muutoksiin. Aivojen kemiallisten välittäjäaineiden, kuten serotoniinin, epätasapaino voi vaikuttaa migreenikohtauksen alkamiseen. Myös aivojen hermoverkoston yliaktiivisuus ja tulehdusreaktiot saattavat vaikuttaa migreenin kehittymiseen. Lisäksi migreeni voi liittyä keskushermoston kyvyttömyyteen säädellä kipua ja ärsykkeitä normaalilla tavalla.

Migreenin eri muodot

Auraton migreeni alkaa äkillisesti ilman varoitusoireita. Se on yleisin migreenityyppi ja ilmenee voimakkaana päänsärkynä sekä mahdollisina liitännäisoireina.

Aurallinen migreeni tarkoittaa migreeniä, johon liittyy ns. auraoireita ennen varsinaista päänsärkyä. Auraoireet voivat kestää minuuteista tunteihin ja ne voivat ilmetä esimerkiksi näköhäiriöinä (kirkkaat välähdykset, sahalaitakuviot tai näkökentän hämärtyminen), raajojen puutumisena, huimauksena tai puheen tuottamisen vaikeutena. Joillakin ihmisillä auraoireet voivat ilmetä ilman varsinaista päänsärkyä.

Millaisia oireita migreeni voi aiheuttaa?

Migreenikohtauksen aikana voi esiintyä monenlaisia oireita, jotka vaikuttavat sekä fyysiseen että henkiseen hyvinvointiin:

  • Voimakas, toispuoleinen ja sykkivä päänsärky
  • Keskivaikea tai voimakas kipu, joka häiritsee päivittäistä toimintaa
  • Pahoinvointi ja oksentelu
  • Poikkeuksellinen herkkyys valolle, äänille ja hajuille
  • Auraoireet, kuten näköhäiriöt, puutuminen tai puheen tuoton vaikeudet
  • Kohtauksen kesto voi olla muutamista tunneista jopa kolmeen vuorokauteen
  • Fyysinen rasitus pahentaa kipua

Migreenin riskitekijät ja laukaisevat tekijät

Migreenin syntyyn vaikuttavat sekä perinnölliset että ympäristötekijät. Lähisuvussa esiintyvä migreeni lisää merkittävästi sairastumisriskiä, mikä viittaa geneettiseen alttiuteen. Myös hormonaaliset muutokset voivat vaikuttaa migreenikohtauksen esiintymiseen, mikä selittää sen yleisyyden naisilla, erityisesti kuukautiskierron aikana.

Ympäristötekijät ja elämäntavat voivat myös vaikuttaa migreenikohtauksen syntyyn. Tavallisia migreenin laukaisijoita ovat:

  • Tietyt ruoat ja juomat, kuten viini, olut, juusto ja suklaa
  • Hormonimuutokset (esimerkiksi kuukautiskierron aikana)
  • Stressi ja unenpuute
  • Kirkkaat valot ja kovat äänet
  • Säänvaihtelut ja ilmanpaineen muutokset
  • Väsymys ja fyysinen rasitus

Migreenin diagnostiikka ja hoito

Migreenin diagnosointi perustuu potilaan oirekuvaan ja lääkärin tekemään kliiniseen arvioon. Tietyissä tapauksissa voidaan tehdä lisätutkimuksia, kuten aivojen magneettikuvaus, jos oireet viittaavat muihin neurologisiin sairauksiin.

Migreenin hoito jaetaan kolmeen päätyyppiin:

  1. Kohtaushoito – tarkoituksena on lievittää akuutti migreenikohtaus mahdollisimman tehokkaasti. Yleisimmin käytetään tulehduskipulääkkeitä (esim. ibuprofeeni) tai migreenin spesifisiä lääkkeitä, kuten triptaaneja.
  2. Ennaltaehkäisevä hoito – jos migreenikohtaukset ovat hyvin toistuvia tai vaikeita, voidaan käyttää lääkitystä, joka vähentää kohtausten esiintyvyyttä. Tähän kuuluvat esimerkiksi beetasalpaajat, epilepsialääkkeet ja botuliinitoksiinihoito.
  3. Elämäntapamuutokset – säännöllinen uni, terveellinen ruokavalio, liikunta ja stressinhallinta voivat auttaa vähentämään kohtausten määrää ja voimakkuutta.

Migreenin geneettinen alttius

Koska migreeni on osittain perinnöllinen sairaus, geenitestit voivat auttaa arvioimaan yksilön riskiä sairastua migreeniin. EasyDNA:n geenitesti on paneeli, johon kuuluu myös migreeniin liittyvien geenivarianttien tutkiminen. Tällainen geenitestaus voi antaa arvokasta tietoa migreenialttiudesta ja auttaa yksilöllisten hoitokeinojen suunnittelussa.

EasyDNA:n geenitesti on paneeli johon kuuluu myös migreeniin liittyvien geenivarianttien tutkiminen.